Ylipitkänmatkanjuoksun maailma

Kirjoittelin ao. tekstin vuoden 2016 Sastamalan Jouluun. Sisältää perusesittelyä ultrajuoksusta…

Ylipitkänmatkanjuoksun maailma

Antti Lepistö

Vain he, jotka asettavat itsensä alttiiksi kulkea liian pitkälle voivat saada selville, kuinka pitkälle voi kulkea.

– T.S. Elliot

Ultrajuoksu – omin voimin tuolle puolen

Kestävyys- eli tuttavallisemmin pitkänmatkanjuoksun lajit jaetaan yleisurheilussa keskipitkiin (800-3000m), pitkiin (5000-10000m) sekä maantie- ja maratonmatkoihin. 42 195 metrin mittaista maratonia pidempien juoksumatkojen taittamista kutsutaan ultrajuoksuksi. ”Ylitse” tai ”toiselle puolelle” menemiseen viittavan ultra-sanan mukaisesti voidaankin näiden kohdalla puhua ylipitkänmatkanjuoksusta.

Ylipitkillä juoksumatkoilla juoksija koettelee fysiologisia ja henkisiä kykyjään lyhyemmistä matkoista poikkeavin, usein itseäänkin yllättävin tavoin. Ultrajuoksu vaatii harjoituksen myötä kehitettyä lihasten ja nivelten työkykyä, jalkojen ja keskivartalon iskunkestävyyttä, tehokasta rasvanpolttoon perustuvaa energia-aineenvaihduntaa, psyykkistä väsymyksensietokykyä, itseymmärrystä ja tilannetajua rasituksessa. Mitä pitempi matka, sitä pienempi merkitys on kilpailemisella toisia vastaan, ja sitä enemmän omat tuntemukset ja elämykset hallitsevat matkantekoa. Ultramatka vie juoksijan jaksamisen äärirajoille – tyypillisesti kilometri- ja tuntiluvuille, joita tämä ei harjoittelunsa puitteissa ole lainkaan kohdannut.

Lyhyimpinä ultramatkoina pidetään 30 mailia ja 50 kilometriä. Näiden ohella 50-mailiset, 100-kilometriset sekä kuuden tunnin juoksut lasketaan ns. lyhyiksi ultriksi. 100-mailiset sekä 12, 24 ja 48 tunnin juoksut ovat edellä mainittujen lisäksi varsin yleisiä tie- tai ratakilpailumatkoja. Maailmanennätys 100 kilometrillä on naisten puolella 6h33min ja miehissä 6h10min. Vuorokaudenjuoksussa nopeimmat ovat ehtineet 255 ja 303 kilometriä. Pitkissä ultrissa varsinaista maksimirajaa juostavan matkan tai ajan suhteen on mahdoton asettaa. Tarjolla on esimerkiksi kuuden päivän juoksuja, viikkoja kestäviä etappijuoksuja ja maan tai maanosan halkijuoksuja. Lisäksi kaikenlaiset omatoimiultrat ja hyväntekeväisyysjuoksut ovat nostaneet suosiotaan.

Juoksuja historiaan ja henkisyyteen

Ultrajuoksun tuntijat mainitsevat usein pitkien juoksumatkojen olleen elimellinen osa ihmisen kulttuurista ja evolutiivista historiaa. Muista nisäkkäistä poiketen ihminen on mukautunut sietämään pitkiä taipaleita mm. hikoilemalla tapahtuvan lämmönsäätelyn, pystyasennon ja jalkojen rakenteen avulla. Riistan väsyttäminen juoksemalla on edistänyt proteiinirikkaan ravinnon saamisessa etenkin Afrikan savannivyöhykkeillä sekä Amerikan kansoittamisen yhteydessä. Juosten on eri aikoina välitetty milloin rakkauskirjeitä, sotaviestejä ja hallinnollista tietoa. Juoksukuriirit (vrt. lat. currere – juosta) ovat huolehtineet puolustusjärjestelyistä mm. muinaisessa Persiassa, Inkojen valtakunnassa, Baskimaalla, Etiopian ylängöillä ja Japanissa shogun-hallintojen aikaan. Tiibetissä ja Japanin Hiei-vuoren buddhalaisalueilla juoksulla on ollut merkittävä rooli uskonnollis-henkisessä elämässä. Japanin Tendai-munkkien tarkoin rituaalein rytmitetty vaellus pyhille vuorilleen koostuu seitsemän vuoden mittaisesta rukousharjoituksesta, jonka viimeisenä vuonna suoritetaan 84km:n ja 40km:n kipaisuja päivässä – kumpainenkin matka jopa sata kertaa yhden vuoden sisällä!

Viime vuosien paljasjalkajuoksutrendin myötä tunnetuksi on noussut myösMeksikon Kuparikanjonissa asuva Tarahumara-intiaaniheimo. Tarahumaroille juoksusta kehittyi tärkeä sosiaalisen tunnustuksen ja yhdessäolon muoto. Tarahumarat saattavat juosta päivässä paljain jaloin ja nykyään autonrenkaista tekemillään sandaaleilla yli 100km päivässä, välillä puista palloa mukanaan kuljetellen ja rajajipari-peliään pelaillen.

Monilla nykyisillä tiejuoksuillakin on historialliset taustapontimensa.

Tiejuoksuista tunnetuimpiin ja rankimpiin lukeutuu jokasyksyinen Ateenan Akropoliilta Spartaan Kuningas Leonidaan patsaalle juostava 246km:n pituinen Spartathlon. Tämän aikarajoin ja tarkistuspistein tiukasti säädellyn tapahtuman historiaan liittyy myös vahvaa suomalaissävyä: lohjalainen Seppo Leinonen on läpäissyt Spartathlonin peräti 15 kertaa, ja Noora Honkala on nuorin maaliin päässyt juoksija (22v). Kilpailuun osallistuu joka vuosi kymmenkunta suomalaista. Surullisenkuuluisan viestimies Feidippideen 490eaa taivaltamaa reittiä – minkä mukaan myös maratonjuoksu syntyi – seurailevan Spartathlonin ihmeellinen reittiennätys 20h25min kuuluu kreikkalaiselle runoilija-säveltäjä-ultrajuoksija Yiannis Kourokselle. Kourosin tulokset vuorokauden (303,5km) ja 1000 mailin (10pv10h30min) juoksujen välillä ovat omaa luokkaansa. Spartathlonille osallistuakseen ei kuitenkaan tarvitse olla maailmanluokan ultraaja, sillä maksimiaika juoksussa on 36h, ja viimeistä maaliin päässyttä juhlitaan yhtä paljon kuin ensimmäistäkin.

Etelä-Afrikassa vuodesta 1921 järjestetty Comrades-maraton on vanhin ja osallistujamäärässä mitattuna suosituin ultra maailmassa. Comradesin alkuperäisideana on muistaa I maailmansodan etelä-afrikkalaisuhreja sekä juhlistaa ihmisyyden henkistä voimaa vastoinkäymisten edessä. Se juostaan joka toinen vuosi 87-kilometrisenä ”ylös” Durbanista Pietermaritzburgiin ja joka toinen ”alas” 89-kilometrisenä päinvastaiseen suuntaan Intian valtameren rannikolle. Lyhyt reitti on ylämaavoittoisuutensa vuoksi pitempää hitaampi. Etelä-Afrikassa ultrajuoksu on Comradesin johdosta yksi näkyvimmistä urheilulajeista, ja juoksussa menestyvistä kehkeytyy usein kansallisia julkkiksia.

Ruotsin Taalainmaalla järjestettävän Ultravasan-juoksunkin reitillä oma historiallinen taustansa. Maailman suurimman massahiihdon, 90-kilometrisen Vasaloppetin reittiä mukailevaa Ultravasania mainostetaan legendalla Kustaa Vaasasta, joka vuonna 1521 Västeråsin piispa Peder Svartin sanelumuistion mukaan hiihti reitin ensin taalainmaalaisia pakoon Morasta Säleniin ja sitten – kun nämä uskoivat hänen uutisensa Tukholman verilöylystä – kapinajohtajana Sälenistä takaisin Moraan. Tämän jälkeen Kustaa Vaasa kukisti Kristian II:n julman tanskalaisvallan ja nousi Ruotsin kuninkaaksi. Vuodesta 2014 juostuun Ultravasaniin osallistuu noin tuhat juoksijaa, mukaan lukien liuta maailman terävintä kärkeä.

New Yorkissa kokoonnutaan vuosittain yli kuukaudeksi 3100 mailin Sri Chinmoyn korttelijuoksun merkeissä. Tämä 4988-kilometrinen reissu suoritetaan alle kilometrin mittaisella, betonisella katureitillä. Suomalainen Ashprihanal Pekka Aalto on voittanut juoksun peräti kahdeksan kertaa, kerran alle 41 vuorokauden ajalla. Aallolle kuten monelle muullekin tähän juoksuun osallistuvalle kysymyksessä on pitkä meditaatio- ja keskittymisharjoitus.

Polku- ja vuoriultrat ovat oma lajinsa

Vuorilla ja poluilla käytävien ultrajuoksujen historia on vähintään yhtä pitkä kuin maantieversioiden. Nykyään suosittua polkujuoksua (trail running) on harrastettu pitkään mm. Ison Britannian ylämailla, Alpeilla osana monilajista alppinismikulttuuria sekä eri puolilla Yhdysvaltoja. Yleisesti ottaen ihmiset ovat aiemmin juosseet niin asiointi- kuin urheilutarkoituksissa reittejä, jotka nykymittapuilla muistuttavat enemmän polkuja kuin varsinaisia teitä. Polku-ultrissa juostavat tapahtumat ovat matkaperusteisia, ja tärkeitä muuttujia pituuden ohella ovat polkujen teknisyys eli vaikeustaso sekä kokonaisnousumäärä. Vuori- ja polku-ultrissa aikaa voi siten samalla matkalla ja rasitustasolla kulua tuplasti enemmän kuin tasaisissa maantiejuoksuissa. Polkujuoksuissa juoksija hoitaa juoma- ja muun huoltonsa usein itse. Lisäksi osallistuja on vastuussa reitillä pysymisestä sekä luonnon kunnioittamisesta ja velvollinen tarpeen tullen auttamaan kanssajuoksijoitaan juoksun aikana.

Marathons.ahotu.com-sivuston tapahtumakalenterin mukaan noin 3200:sta seuraavan vuoden sisällä järjestettävästä ultrasta yli 2200 juostaan polulla. Polku-ultratapahtumat ovat monesti koko viikonlopun tai viikon kestäviä usean startin juoksujuhlia. Kuuluisin ultratapahtuma lienee Mont-Blancin juurella pidettävä UTMB (Ultra Trail du Mont-Blanc), jonka suosituimmalla 166 kilometrin ja 9600 nousumetrin matkalla kierretään tuon ”Valkoisen vuoren” massiivi suosittua vaellusreittiä pitkin. Samaan aikaan juostaan pareittain ja merkkaamattomassa vuoristossa kuljettava PTL (La Petite Trotte à Léon): 300km ja 28000 nousumetriä!

Polkujuoksujen puolella ei maailmanennätyksiä tunneta, eikä kansainvälisille arvokilpailuillekaan anneta sellaista arvoa kuin tie- tai ratajuoksuissa. Reittiennätykset ja omakohtaiset onnistumiset merkitsevät enemmän. Kilpailuista saa tietyn määrän kansainvälisen polkujuoksujärjestö ITRA:n myöntämiä pisteitä. Pisteillä kilpailujen vaativuutta voidaan verrata toisiinsa, ja niiden kautta harrastajat pääsevät hakemaan osallistumisoikeutta suurimpiin kilpailuihin, kuten UTMB:lle. Pisteitä saa jo pelkästä läpäisemisestä, ja maalilinjan ylittäminen onkin monelle tärkein tavoite ylipitkissä polkujuoksuissa.

Yhdysvaltain puolella sadan mailin kisoja pidetään kunnon vuoriultrien standardina. Maasta voikin löytää satamailisia lähes joka lähtöön: suhteellisen nopeita ja vuorijuoksuiksi vähänousuisia ultria kuten Coloradon Leadville 100 (4800 nousumetriä) ja Californian Squaw Valleysta starttaava Western States 100 (5500 nousumetriä) ja rajuja ”kiipeilyjuoksuja” kuten Coloradon Hardrock 100, joka juostaan keskikorkeudeltaan 3400 metrissä. Edellisten satamailisten reittiennätykset ovat noin 15h, Hardrockin samanpituisen osalta 23h. Tennesseen vuorimaille sijoitettu Barkley Marathons taas on aivan omintakeisensa 5×20 mailin seikkailu. Tähän piikkipensaiden, viemäreiden, mutaisten mäkien ja jyrkänteiden keskellä järjestettävään reittimerkittömään ja huollottomaan juoksuun haetaan vapaamuotoisella kirjeanomuksella, osallistuminen siihen maksaa vain yhden dollarin ja 60 centiä ja sen läpäisyprosentti on edelleen prosentin luokkaa, vaikka yrittäneitä on jo miltei tuhatkunta. Toiselle kierrokselle pääseminenkin on jo saavutus. Tapahtuman reitti vaikeutuu aina läpäisijöiden määrän mukaan. Maksimiajaltaan 60-tuntinen Barkley alkaa ennalta ilmoittamattomana ajankohtana, ja lähtölaukauksen roolia näyttelee hetki, jona järjestäjä Gary Cantrell sytyttää tupakkansa.

Ultrajuoksu Suomessa

Suomen legendaarisin ulrajuoksu on ehdottomasti Suomi-juoksu. ”Hartolan satasenakin” pitkään tunnettu Suomi-juoksu järjestettiin ensi kerran Järvenpäässä vuonna 1972, mutta siirrettiin jo seuraavana vuonna Hartolaan. Skotlantilainen Don Ritchie juoksi Hartolan yössä 1978 huippuajan 6.18, jota ei reitinmittausepäselvyyksien vuoksi kuitenkaan voitu noteerata uudeksi maailmanennätykseksi. Onpa Hartolassa satasen jolkkinut muutaman kerran myös Kiikan Tapio Ihonen, joka 52-vuotiaana ennätti maaliin mahtavassa ajassa 7h45min. Vuoden 1998 jälkeen Suomi-juoksu on pidetty Turussa, Siuntiossa, Perniössä ja tänä vuonna Joensuussa.

1980-luvun alussa myös Oulussa juostiin yöllä – eurooppalaisittain harvinaisempaa 50 mailin kilpailua nimeltä Kesäyön Unelma. 1990-luvulla kotimaiseen kalenteriin ilmestyi tavanomaisten maratonien rinnalle vammalalainen tulokas, Mauno Lampimäen organisoima Laulajan lenkki. Myllymaan urheilutalolta startanneen Laulajan lenkin 64km rallateltiin Putajan, Häijään ja Lousajan välisellä kolmioreitillä.

2000-luvun alussa ultrakilpailuja alkoi ilmestyä rutkasti enemmän. Vuodesta 2000 on Helsingin Paloheinässä koettu 100km:n juoksun kamalaa ihanutta Masokistin unelman merkeissä. Kymmenen vuoden sisällä on aloitettu mm. 24 tunnin sisäratajuoksut Espoossa, Hämeen Härkätietä kulkeva sadan mailin Oxroad-ultra, Lappajärven ympärijuoksu (68km), Pirkkahallin liepeillä juostava Wihan kilometrit (50/100km), Ponnenjärven Non Stop 24h ja Kokkolan 6, 12, ja 24 tunnin juoksu.

Suomessakin ultrajuoksu on viime vuosina räjähdysmäisesti laajentunut nimenomaan polkujuoksujen puolelle. Ensimmäinen suomalainen polku-ultra oli Vaarojen maratonin yhteydessä juostava, Kolin Herajärven kierrosta seuraileva Vaarojen Ultra (86km). Nyttemmin Vaaroilla on tarjolla 90km:n ja 131km:n mittaisia matkoja. Jälkimmäinen juostaan pääosin pimeään vuorokaudenaikaan lokakuun alussa. Muita suomalaisia polku-ultria ovat Ylläs-Pallaksen kansallispuiston läpi Ylläkseltä Hettaan keskikesän yöjuoksuna nautiskeltava 134km:n NUTS Pallas, sekä Karhunkierroksen reitillä juostava 80 ja 160km. Molemmista löytyy myös lyhyemmät, hieman yli 50-kilometriset reittivaihtoehtonsa. Vaikka suomalaiset polku-ultrat kalpenevat 3000-4000 metrin kokonaisnousuillaan lukuisille vuoristovertaisilleen, ovat ne polkualustaltaan vaikeahkoja ja maisemiltaan ainutlaatuisia ultraelämyksiä.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.