Älkää ylittäkö tätä kotona

Tein kesäkuun alkupuolella jotakin poikkeuksellista: laadin henkilökohtaisen harjoitusohjelman omille kesäviikoilleni. Oikeammin tein sen osviitaksi kaverillekin, ikään kuin yhteiseksi suunnitteeksi kohti NUTS Pallaksen 55 kilometriä.  Peekoontäyteisen alkuvuoden jälkeiset tehonkerjuuviikot tuli toteutettua aika lailla ohjelman mukaisesti

Nuts suunnite

Joitakin harjoituksia keskenään siirellen, tehollisia ylilyöntejä vältellen sekä kevyttä maastopyöräilyä, kävelyä ja lihaskuntoilua lisäten tuollaisen kokonaisuuden pystyi jotenkin klaaraamaan. Eli perusrakenteena oli kaksi pitkää ja kaksi tai kolme tehoharjoitusta, joista yksi sisältyi osaksi toista pitkää juoksua. Tämän lisäksi juostiin pitkähkö ~2h vielä hyvää pk-vauhtia muun peekoilun oheen. Ohjelmaa jaksoi juuri tuon kuutisen viikkoa. Tehotreenien kestoa lyhennellen olisi toki jaksanut pitempäänkin, mutta se ei olisi ollut tarkoituksenmukaista.

Pallaksella tuli sitten juostua 125km, jota ajatellen tuo tehomälli tuntui vähemmän kohdalliselta. Pitempi ultra sujui kuitenkin mukavasti ilman neljää tuntia pitempiä pitkiksiä. Muutoin tyypillisten ”ultriksien” puuttumisesta huolimatta pohjat oli kunnossa. Pi(ii)tkät lenkit tuovat aina tarvittavaa varmuutta.

Tuntureilla juostessa huomasin, ettei ainakaan yli sadan kilometrin tai kymmenen tunnin matkojen vauhtikestävyyteni vielä riitä ns. luonnollisen runkonopeuden ylläpitämiseen. Vauhdin himmaaminen ”sopivaksi” otti välillä hiukan vaikeasti.

Kaksi Pallasta seurannutta viikkoa meni rauhallisesti: ekalla maastopyöräilyn ja kevyen saliharjoittelun täyteisellä palautusviikolla (31) juostua tuli nelisen tuntia (9h totaalein) ja toisella viikolla (32) jo yhdeksän tuntia (14h totaalein). Paino pysytteli ensin turvotuksen takia viikon verran ylhäällä, ja toisella viikolla romahti kolmisen kiloa alemmas. Pidin tätä merkkinä siitä, että nivelet ja lihakset olivat taas vastaanottavaisia suuremmalle määrälle.

Viikolla 33 eli 2,5 viikkoa ”yöjuoksun” jälkeen junailin juoksentelemaan Itävallan Mayrhofenin korkeuksiin.

20150815_134955

Perillä Tirolin kukkeassa ”Marjahovissa”, tuossa Habelerin ja Eberharterin kotikylässä, ehdin olemaan viitisen päivää. Yhden päivän vietin vielä Ziller-laakson tyvessä Schlittersissä lähellä Jenbachia – ei kovin kaukana Innsbruckista.

Aiemmat vuori-iloitteluni ovat koostuneet päivittäisistä n. viiden tunnin juoksuretkistä. Nyt tein kaksi pidempää (6h20min ja 7h) ja neljä lyhyempää n. kolmen tunnin retkeä. Yhdellä lyhyemmistä telmin tehollisesti vauhtikestävyysalueen alamailla, toisella pitkistä juoksin kolmisen tuntia ja kolmisen nousutonnia kiihtyvästi vauhti- ja maksimikestävyyden puolella. Jälkimmäinen, jonka aikana kiipesin Mayrhofenia (630 mpy) valvovalle Ahornspitzelle (2973m) ja muutamalle ”Kogelille”, lukeutuu parhaimpiin lenkkeihin ikinä! (No, niitä parhaimpia on kyllä aika monta – on tämä niin mahtipuuhaa…)

20150818_131952 20150818_164000

20150815_095248 20150818_125915 20150818_15572520150821_122011

Vasen yläkuva on otettu matkalta Ahornin kivikkoiselle huipulle (missä myös J. Aho kävi ”pakolaisvuosinaan” 1900-luvun alussa – lisää Matkakuvia-kokoelmassa ja lastussa ”Kohti korkeuksia”). Yläoikealla kuva Mayrhofenista ja Ziller-laaksosta n. 1200 metrin korkeudesta. Alavasemmalla mukavan nopeaa polkua kahdessa tonnissa viimeiselle kiritunnille. Oikealla partahöylää huutuva ”juoksie” Berliinin aavikoilta.

Takaisin mm. Kitzbühelin Hahnenkammin, Bischofshofenin ja Salzburgin kautta Müncheniin reilatessani pidin levollisen kulttyyripäivän. 30 tuntia jolkkoa paukkui kuitenkin Itä-Berliinin Erpe-niityn kulmilla tallatun kolmituntisen ja Tukholmassa Hammarbybackenilla ylirasitustilaa varmistelleen mäkitreenin ansiosta. Ei näitä settejä kannata yrittää kotona, saatikka ylittää.

Matkan jälkeisen kevyen viikon (9/14h) jälkeen otin pari määrällisesti raskasta polkuiluviikkoa ”kahden piikin” periaatteella: polarisoidusti kaksi kovaa ja muutoin paljon kevyttä metsässä liikkumista viikkoon, ja toinen kovista mielellään viikon toisen pitkän (3-5h) yhteydessä. Näin viikko antaa tilaa myös vauhdillisesti vaihteleville, mutta maltillisesti kuormittaville reipasteluille.

Pikku hiljaa alkaa ylimääräinen kehonpöhinä väistyä ja vauhti toivottavasti tarttua… Tuntemusten salliessa jatkuu polkukesäni tuntureilta vuorten kautta vaaroille.

Seuraavaksi uutta näkökulmaa harjoitteluun: ”Juoksee musiikkisanaston kanssa”.

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *