Tarsko?

Yli huhtikuun puolivälissä jo mennään. Tarttis jo pikku hiljaa päättää, mihin tapahtumiin sitä osallistuisi. Vai tarsko? Tarttis päättää, jos tarttis päättää. Viime vuonna olin jo hyvissä ajoin päättänyt pyrkiväni ainakin joitain tapahtumia juoksemaan. Nyt tilanne on toinen: (melkein) kaikki kyselevät (melkein) kaikkialle, tai ainakin jokuset johonkin, ja hyvä niin! Mutta mikäköhän varsinaisesti kiinnostaisi? Ei ihan täysillä vielä mikään.

On rutkasti tapahtumia, jotka kiinnostavat paljon, mutta kuitenkin vain jotensakin osittain. Ainakin monet berglaufit, -marathonit ja -ultrat jossain Alppien laaksoissa ja harjanteilla, kuuden tunnin juoksut, Vuokatti Trail Challenge, Tierra Arctic Ultra, UltraVasan, Vaarat… Viime vuonnahan juoksin kahdessa tapahtumassa, elokuisessa UltraVasanissa Sälenistä Moraan ja lokakuisilla Vaaroilla Kolilta kahdesti sinne ja takaisin. Ja edelleen molemmat kiinnostavat! Miksi ihmeessä UltraVasan, jossa epäonnistuin melko tavalla ja kärsinkin perin kohtuuttomasti? Miksi Vaarat – olenhan ollut siellä jo neljästi… Ehkä juuri siksi, että ainakin nämä tapahtumat antavat vertailupohjaa omille ”itsen projekteille”: kuinka harjoitella määrätietoisesti kohti tapahtumia ja menetellä juoksuissa, joissa tahtoo olla parempi kuin viime kerralla. I ännu lite bättre form, siinäpä tavoitetta.

DSCN5559

Vai lähtisikö vain tuonne ”Marjahoviin” nousemaan Harakiri Hilliä?

”Tänään olet tuote eilisestä ja huomenna tästä päivästä”, sanovat sanoneen. Näpäkästi väännetty. Jotkut saattavat soveltaa sanontaa vertauskuvallisesti ja ylimalkaisesti kehittyäkseen pitkällä aikajänteellä menneestä eilisajasta kohti horisontissa väikkyvää kirkkaampaa huomista. Horisontti on kuitenkin vain se edessä siintävä ”näennäinen viiva”, joka pakenee aina kun sitä yrittää lähestyä… Olenkin viime aikoina yrittänyt omaksua edellä mainitun teesin huoneentaulukseni päiväkohtaisen kirjaimellisella pieteetillä. Juu – muunkin kuin polkujuoksun osalta ;). ”Ännu lite bättre” – lähtökohdista riippumatta – on vaikea projekti.

Kun edistyksen askeleet asettaa mahdollisimman lyhyiksi, alkaa arki korostua pidemmälle tulevaisuuteen laadittujen aikajänteiden ylitse. Joskus monet tärkeimmät ”protentioni”, suunnittelevat tulevaisuudenounasteluni, saattoivat kattaa jopa monia vuosia. Nyt olennaisimmat odotteet ulottuvat lähipäiviin, -viikkoihin tai korkeintaan -kuukausiin. Näin elämän päiväkohtainen tarkoituksenmukaisuus näyttäytyy selvemmin ja tuntuvammin ainutlaatuisuudessaan ja itsearvoisuudessaan. Arki muuttuu – ei juhlaksi, mutta – sinänsä merkityksekkäämmäksi ja tavoiteltavammaksi maailmassa olennoimisen aikatilaksi.

No, liikuttiinko nyt jo liian kauas juoksuista ja muista liikunnoista? Ei suinkaan! Merkityksekkääksi arjen muuntavat juuri mielekkäät askareet, esimerkiksi hiljentyminen kuuntelemaan mustarastaiden sielukkaita sooloja tai Loneliness of the Long Distance Runnerin juoksutuksia arkiaamuisella lenkillä. Merkityksekästä on saada tehdä yksin, muttei välttämättä yksinäisyydessään sitä, mitä tahtoo. Arkinen yksityisyys on totta vieköön todellista luksusta tässä maailmassa. Polkuilu puhtaassa metsässä – kuinka luksuksellista puuhaa!

DSCN5494

Liian kliinistä?

Yhden tai muutaman päivän korottaminen ylitse muiden saattaa muuntaa nämä muut liian vähämerkityksisiksi, ja juuri tässä piilee osallistumiseni ongelma. Tapahtumaan osallistuminen ja siihen tähtääminen merkitsevät osittaista luopumista mielekkäästä arjesta, yllä kuvatun jokapäiväisen merkityksekkyyden unohtamista – tai edelleen: arkisen itsen esineellistämistä. (Unohtaminen on esineellistymistä – siinäpä edistyksen dialektiikkaa kerrakseen.) Siis suoraan sanoen vierastan kaikenmoista keventelyä, valmistautumista, palauttelua ja uudelleen arkeen orientoitumista – ja monenlaista muutakin poikkeustilaa. Sitä taitaa olla mukavasti rutinoitunut, eivätkä nuo tuommoiset kuulu arkirutiineihini , ”arkiviikonloppuihini”.

”Suvereeni päättää poikkeustilasta”, sanoi politiikan klassikko Schmitt. Näpäkässä tämäkin. Päättäminen vaatii valtaa, tahtoa ja varmuutta. Mutta omien päätösten arviointi tapahtuu viisauden kriteerein. Omien harrastusten suhteen toki yleensä on viisasta toteuttaa juuri se, minkä parhaaksi näkee ja tahtoo. Olemme siis taas alkupisteessä. Itsemääräävänä, suvereenina pysyminen on joskus hankalaa näissä toisaalta-toisaalta -tilanteissa, vaikka ne koskisivatkin vain ”oman valtakunnan” asioita.

Yhtäältä siis: tarvitseeko näitä ottaa niin vakavasti – päivä tai viikko sinne tänne..? Toisaalta taas: tartteeko sitä lainkaan testailla tasojaan ja väliaikojaan tasaisin väliajoin jossain tapahtumassa?

DSCN2049

Ost-Berlin Suburban Trailitkin olisi vielä kiva kokea…

Osallistumiseni intressit liittyvät todellakin omien kykyisyyksien mittaamiseen, mutta myös mitä suurimmassa määrin tapahtumien sisäisen hengen kokemiseen sekä kavereiden, tuttujen ja uusien tuttavuuksien tapaamiseen. Parasta ”kisareissuissa” on ehdottomasti matka. Matka laajassa merkityksessä – mielentilana. Tarttiskohan sitä siis alkaa harrastella tapahtumissa kiertelyä ilman keventelyjä – ihan vain matkustamisen, tapaamisen ja kokemisen ilosta… ja juosta kompastella aina puolivaloilla ja p¤¤¤asti palautuneena? Ääh…

Tässä alla nyt kuitenkin kuvaa omin voimin ja ehdoin etenemään pyrkivän polkujuoksijan arjesta… harjoitusten osalta.

Maaliskuun loppupuolella vauhti tappoi, vaan ei matka: tunteja päälle 69, joista juosten 51, vaikka 13. viikko oli vähän vaitonaisempi ”vihkoviikko” (10/11,5h). Viimeiset kolme viikkoa eli 14-16 kulkivat seuraavasti:

 

14

ma Aamusella 2h sis. 4x5min MK 1min pal. pitkillä lämmöillä ja verryttelyillä; iltasella yht. 1h juoksukouluissa sis. 45min pk, jonka yhteydessä 8 terävää porrasnousua

ti Iltapäiväsellä 1h20min/70% verkkaisella kululla, ja päälle 50min keskivartalopainotteinen kuntopiiri

ke Iltasella juosten 1h53min/62% ja päälle pyöräillen 51min samoilla tehoilla

to Sali 1h keskiraskaasti; juoksukoulussa 1h kevyttä vauhdinvaihtelua

pe 30min maastop. + 15min juoksua peekoillen; iltasella 2h sis. Pasin ja Karin kanssa 4x1000m tiellä sykkein 70-78%

la 1,5h/65% sujuvaa maastosinkulointia Gary Fisherin yksivaihteispolkutykillä 😉

su Aamusella uuvuttava 2h15min kiihtyen (70-90%) Kukkurissa kahdella erilaisella n. 1km lenkillä: toisella 5 rundia kiihtyen, toisella 7; iltasella 1h20min/62% maastosinkulointia mukavalla kululla

Totalitarallaa 11h40 min omin ehdoin juoksua, 17h50min kaikkinensa

15

ma Juoksua 2h/74% sis. kiihtyen 2×5,7km Lousajan tasaista, mutta vaihtelevaa lenkkiä, yhteensä n. 1h/80%

ti Maastosinkulointia 1h10min/58%; Iltamyöhäisellä 1h juosten, teemana tekniset alamäet

ke n. 30min kevyttä juoksua eri vauhdeilla juoksukoulussa

to Aamusella 20min peekoillen; Illalla 1h30min tiellä eli juosten juoksukouluun juoksemaan ja juosten juoksujalkaa kotiin, sis. VK->MK -kiihtyvä 75->95%max

pe Ihan aamulla 2h/65% vaihtelevaa polkua, vähän tietäkin; ihan illalla 40min juoksua ja koordinaatiotreeniä + 50min saliharjoitus

la Aamulla 2h/65%; illalla 20min maastop. + 1h40min/70% juoksua päälle

su Aamulla 2h7min matalatehoista maastosinkulointia; illalla 1h42min matalatehoista juoksua

Tot. 13/17.40

16

ma 1h Kaupissa ksykkeellä 70%

ti 2h Ekossa ja Ellivuoren kupeilla ksykkeellä 70%; Saliharjoitus 30min + juoksua 30min sis. kymmenkunta 50 askeleen vauhdinnostoa

ke Maastosinkulointia 51min; yht. n. 1h kevyttä juoksua juoksukoulussa

to 1h40min juosten Kiikan juoksukoulussa… takaisin 40min kiihtyen 4.30->3.50 eli PK->VK

pe Aamusella 2h/65%; iltasella pyörällä Kiikoisiin ja takaisin yht. 1h55min/55%

la 43min sis. 6×1,5min kovaa teknisellä polulla; illalla juosten salilla eli 50min+45min. Salispesiaalinen viimeiset 15 minuuttia kyykkyjä ja tasapainoliikkeitä pallon päällä seisten – nilkat…

su Aamulla 42min kevyttä polkua 60%; illalla Ellivuoressa 1h36min vieläkin kevyempää polkua 52%…

Tot. 12/16

 

 

Kategoria(t): Yleinen. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *